Kaksi vuotta sitten istutetut päärynät kukkivat nyt ensimmäistä kertaa. Toivottavasti pörriäiset tulevat pian hommiin, että syksy toisi myös satoa. Muiden puiden kukat antavat vielä odottaa itseään. Kevät on myöhässä, mutta niin olen minäkin.

Vastuu

Sain tädiltäni viime vuonna esikasvatettuja daalian juurakoita. Kesällä ne helotti reippaassa kukassa ja syksyllä muistin kuin muistinkin kaivaa ne ylös maasta ja alas kellariin. Näissä daalioissa on aimo annos vastuuta mukana, sillä vuosikymmenten ajan ne ovat sulostuttaneet kukinnallaan tätini ja mummini pihoja. Että nyt jos näissä ei enää henki pihisekään, niin huono on puutarhurin mieli. Pienen pieniä alkuja siellä näkyi olevan, joten toivoa ei ole vielä heitetty.
Onneksi kyseessä ei ole perinnelajien viimeiset mukulat tai siemenet, saati koko kylän ruokkiminen. Sellainen saattaisi jo suistaa raiteilta.

Nämä nousevat taimelle nyt sekä mullassa että paljaaltaan. Kahta ohjetta sain, joten kahta oli kokeiltava. Outoja nämä meksikolaiset. Aikaisemminkin olisin voinut idätyksen alkaa, mutta jos ne tästä selviäisi, niin vuoden päästä olisi tarhurikin taas viisammpi tai ainakin oppineempi. Luonto vie tikanpojan puuhun, mutta nykyaikaisen ihmisen luontosuhde vaatii suhdetoimintaa.

Ulos luontoon

Kylmää ja sateista. Taas. Äitienpäivän kaunis, aurinkoinen maanmuokkauspäivä taisi olla harvinaisuus näillä leveysasteilla. Ulkona vallitsee harmaus ja viima. Taimien hyysäys on siis ainoa multava toimi tällä erää. Muutoin puutarhakuntoa viritellään luonnosta nauttien töllön ääressä, kun sieltä tulee ihastuttava Ylen Ulos luontoon Kevätseuranta.

Luonnontuntemusharjoitukset kantoivat jo satoa, kun pakan pienimmäinen bongasi nurmelta siruetanan. Kiitos kuuluu Minun ensimmäinen ötökkäkirjani tekijöille! Yhteen sirulaiseen se saalis tuskin jää, joten taistoon on käytävä.

Taimihyllyllä sirkkalehtiään avaavat kurpitsat, kurkut ja kesäkurpitsat. 

Näppituntumalla

Vuohenputken nyhtäminen viimevuotisesta perunapenkistä käy lihasvoimistelusta. Maa on edelleen savipitoista ja painavaa. Paikka paikoin sieltä nousee reippaita savipaakkuja. Mutta onneksi pläntti tuntui olevan täynnä myös muhevia lieroja. Ystävät saavat pian lantaa ja viherkatetta, joilla ne toivottavasti pääsevät yli maan muokkauksen aiheuttamasta mielipahasta. 

Maa tuntuu edelleen viileältä. Radio tiesi kertoa, että perunamaa on valmis istutettavaksi, kun siihen voi hyvin mielin painaa paljaat pakaransa. Sitä lienee siis perstuntuma. Häveliäisyyttäni taidan kuitenkin pitäytyä vielä näppituntumassa, joka kertoo lämpöpenkin hieman jo lämmenneen. 

Aamut tarjoilevat houkutuksia ja töihinlähtijällä kuluu "ihan hetki" uusia nousukkaita tervehtiessä tai pihan tilaa tarkkaillessa. Tänään upotin käteni lähtiessä lämpöpenkkiin, joka oli vielä viileä. Nyt on maltettava tehdä työt, ennen kun pääsee tekemään tilanneanalyysiä ja mahdollista korjausliikettä.

Viikon ilouutinen: hevospaskoa turpeessa vain muutaman kilometrin päässä!

Lämpöpenkki

Viime vuotiset kurkku- ja kurptisasadot olivat sen verran pienet, että vahinko yritetään korjata nyt lämpöpenkillä. Ei älytty tietenkään aloittaa sitä syksyllä, mutta jospa se tuosta hieman edes hohkaisi. Sen ytimenä on sykysllä läjitetty komposti omenoista, lehdistä ja risuista pöyhittynä edellisvuotiseen kompostiin. Lämpöä siitä puski vielä ilmaankin, joten sitä riittänee myös penkissä. Päällinen ruopaistiin siirtotuomion saaneesta laarista. Jostain pitäisi saada vielä olkia päälle, niin pysyisi koko komeus myös kosteana.

Strömsön puutarhassa kehoitettiin jättämään lämpöpenkki muhimaan muutamaksi viikoksi ja palamaan kunnolla ennen istutusta. On siis aika laittaa siemenet multiin ja sormet ristiin.