Omituinen on ollut tämä helteinen kevät. Kaikki merkit ovat sekaisin, eikä oikein tiedä mihin luottaa. Tänään tuuli pohjoisesta ja kylmä pakotti kuuman rintaman pois. Kevät otti kalenterin kiinni ja siirsi helteet taas tuonnemmaksi, minne ne kyllä kuuluvatkin. 

Maanviljelysnäkökulmasta tilanne on kinkkinen. Taimet nököttää edelleen purkeissaan, kun ilmaston suhteen on vähän hankala päättää, että tuikatako maahan vai ollako tuikkaamatta. Perennavyöryn vuoksi tosin maat saatiin vasta valmiiksi, että ei tässä olisi aiemmin oikein ehtinytkään. Taimet vain alkavat huutaa lannoitettua maata ja parempaa tilaa juurilleen. Jospa tuo ei tuosta kuitenkaan hallaksi muuttuisi. 

Omenassa oli superkukinta, joka alkaa näkyä nurmikolla. Puissa surisikin kuin kopterikentällä. Pölyttäjät vastasivat yhdessä lintujen kanssa kesän huumaavimmasta äänimaisemasta. Sitä voisi purkittaa tuleviksi vuosiksi yhdessä mustaherukan lehden huumaavan tuoksun kanssa ja naukkailla pieninä annoksina kevään kaipuuseen. Kyytipojaksi lasillinen valkoviiniä, tulppaaneja ja omenankukkia.

Hanami koko kesän?

Hanami (japaniksi Kukkien katseleminen) on täällä. Syksyllä istutetut kirsikat käyvät kukkaan. Mutta hanami jatkukoon koko kesän. Perennoja tulvii pusseissa ja sankoissa niin, että pakahduttaa. Onnesta.

Kevyttä hortoilua

Pihan antimista kokeiltiin vihdoinkin voikukka-kapriksia. Pikkuruisia nuppuja kiehautettiin tai oikeastaan niitä käytettiin kiehuvassa vedessä. Sitten ne nosteltiin purkkiin etikan, suolan ja hunajan kera. Ei huono, joskin turhan etikkainen. Mutta sadon puolesta täydellistä reseptiä ehtii kyllä hakea.

Kaikki käy ja hyvä tulee. Nimittäin taimipurkeiksi. Ostopurkit tarjoavat mielikuvan helppoudesta, mutta oikeastaan purkkien väliset erot ovat vähäiset. Taimet tuntuvat viihtyvän ihan mainiosti purkista riippumatta. Ilme toki pysyy yhtenäisempänä ostopurkein taimikasvatuksen kuumimmassa vaiheessa, jos mielii asua kauniisti kaikkina vuodenaikoina. Sillä, kun hulluus on iskenyt ja siemeniä on pakko saada multiin, niin viehättävästi vihertävä taimipöytä muuttuu runsauden sarveksi mitä ihmeellisemmin viritelmin. Mutta pian sillekin pöydälle on keksittävä jotain muuta käyttöä, kun kasvit muuttavat pihalle. 

Kaikki käy ja hyvä tulee, myös keittiössä. Suhde vuohenputkeen hohkaa punaisena sekä viha että rakkauspäässä mittaria. Pihalla riehuu epätoivo, kun se työntyy kaikkialle, mutta keittiössä leiskuu lempi. Pikapestoksi sen voi surauttaa käden käänteessä pähkinöiden, oliiviöljyn ja valkosipulin kera. Suurinpiirtein kutakin annostellen. 

Tulppaani- ja perennavarkaus

Talven vähälumisina päivinä katsoin ikkunasta, kun naapurustossa majaileva fasaanikukko nokki ylös krookukset. Eläinystävien puolesta nykyinen sijaintimme ei poikkea palstasta. Fasaanikukolla vaan tuntuu olevan isompi haaremi ja naapurin vajan takana pesivä rusakko vaikuttaa jopa palstajänistäkin suuremmalta. Eikä kukaan tunnu häiriintyvän pätkän vertaa ihmisen läsnäolosta. 

Tulppaanit ovat säästyneet nokkimishyökkäykseltä, mutta lasten leikkien kiihtyessä osa niistä on joutunut tallatuksi. Muutama on sentään selvinnyt ja nousee maasta. 

Jo muutaman kuukauden ajan tutkimusmatkat ovat suuntautuneet perennasivustoille. Haaveena on runsaat, värikkäät ja monimuotoiset kukkaistutukset, jossa kaikki on iloisessa, hallitussa kaaoksessa. Ja tilaa on. 

Perennainnostus on kulkenut mukanani junaan, töihin ja ulottunut jopa vasta tapaamiini ihmisiin.  Mutta se alkaa tuottaa myös tulosta. Eilen sain pussissa päivänliljoja. Jotkut sanovat, että vain varastettu perenna kukkii kiitollisena. Siitä on ehdottomasti otettava selvää!

Raparperit aukovat lehtiään ja sato on lautasella tuossa tuokiossa.