Kurpitsakeitto alkaa nyt lähennellä täydellisyyttään. Maistuuko se vahvasti kurpitsalle, on erittäin toissijaista. 

Otetaan pari sipulia, muutama valkosipulin kynsi, chiliä puolesta yhteen, inkivääriä pitkähkö pätkä (raastettuna), teelusikallinen kardemummaa ja vihreää currytahnaa. Nämä hurautetaan öljyssä kattilan pohjalla kuulaiksi. Sitten otetaan pääraaka-ainetta eli talvikurpitsaa kuutioina yhden pienehkön kurpitsan verran (suuri keitto syntyy myös halloween-kurpitsan hatusta, jos kurpitsa on hieman kitulias jättikurpitsa). Kuutioiden kanssa keittoon lisätään 4 desiä kookosmaitoa ja kasvislientä muutama desi. Sitten keitellään kurpitsat pehmeiksi, siloitetaan koostumus soseeksi, tarkistetaan suola ja käydään syksyn syliin syömään.

Syksy ei oikein osaa päättää olisiko viileä vai lämmin, joten palstalaisenkin on vaikea päättää ottaako tomaatit sisään kypsymään vai jättääkö ne avomaan armoille punaisten herkkujen toivossa. Vaikeiden kysymysten edessä on kuitenkin paljon korjattavaa satoa. Mutta voiko olla juuri parempaa paikkaa korjailla kesän antimia kuin lähes tyhjä palsta-alue, jossa kukkii kaikenlaista korkeaa ja kaunista?

Palsta on nyt saanut aikaa itselleen, sillä kyykkijät ovat olleet eri kiireisiä. Osa sadosta, kuten kurpitsat, jatkavat iloista kasvuaan ja osa alkaa näyttää jo syksyisiltä. Sipulit on nostettu, tuotu kotiin kuivamaan ja nautittaviksi.

Tomaattituki toimi odotetulla tavalla. Lempeä matonkude toimii, kunhan sitä muistaa aina silloin tällöin justeerata. Kurkutkin ovat hyvin irallaan maasta, mutta samaan penkkiin jääneet maa-artisokat ovat todennäköisesti pistelleet ravinteet poskeensa. Tai sitten kesä on vaan ollut liian viileä. 

Muutama vilkaisu ympäri palstaa marjanpoiminnan keskeltä.

Ja huomioita tulevaisuuteen: maississa on nyt muutamia tähkiä, kurkku ja maa-artisokka eivät ole kumppanit (ainakaan kurkun eduksi), munakoiso kukkii ja paprikassa on pienet alut, palsternakka kasvaa mainiosti, mutta on huono nostettava pituutensa vuoksi. Porkkanaa ja valkosipulia kannattaa kylvää syksyllä.

Keväällä heittositutetut kukkasekoituspussin arvoitukset alkavat muuttaa muotoaan värikkääksi kukinnaksi. Toiveissa oli runsaudensarvi, mutta penkin hoitaminen on aiheuttanut päänvaivaa. Miten erotella kylvettyjen yllätyskukkien ja rikkaruohojen sirkkalehdet ja alut, kun kaikki kasvaa iloisesti sekaisin? Siemenpusseihin toivotaan siis kuvia sirkkalehdistä ja pienistä taimista erottelun helpottumiseksi.

Maissi kukkii. Kurpitsat kasvavat karkuun. Tomaatit alkavat kypsyä. Suurin yllätys osui silmään kuitenkin kurpitsan ja härkäpavun välistä. Kurjaksi luultu mustikka oli kypsyttänyt satoa. Kaksi marjaa.

Korkeuksiin kasvavia, kukkasia, herkkuja ja paljon odotettuja. Ennustukset lupaavat lämmintä, mutta ehtivätkö kasvit tarttua sään tuomiin mahdollisuuksiin? Sillä aikaa voimme ainakin nautiskella silmänruokaa ja marjoja. (Rastaat jättivät taas reilusti marjoja myös pakastettavaksi.)

Herneet ja maissit muodostavat kauniin kaarikujan. Itse tuonne mahtuu ryömien, mutta pupusen on hyvä tästä kulkea moikkaamaan myyrää mansikalle.

Uudet perunat kanttarellikastikkeessa. Kuulosti hyvältä ja olisi myös maistunut, ellei perunoissa olisi ollut yllätystä. Ovat ottaneet jonkun taudin. Ja vaikka kuinka etsii, niin netti ei anna varmaa vastausta. Ariellen ei kai pitäisi näyttää tältä. Masentavaa. 

Oi kesä! 
Muutaman aurinkoisen hetken jälkeen kerääntyvät pilvet taas taivalle.


Eipähän tarvitse kastella.

Suunnittelemattomuus aiheuttaa kyhäelmiä. Kurkut ovat virkistyneet sen verran, että toivo sadosta alkoi taas elää. Ja sen mukana, tietysti, muistui mieleen myös kurkkujen tukeminen. Olisi tietysti ollut suotavaa pohtia tätä istutusvaiheessa, mutta jotenkin tämä nyt meni perinteisen kaavan mukaan. Hutkitaan ensin ja tutkitaan sitten vasta. 

Jostain syystä kurkut olivat kuitenkin osuneet kahteen linjaan, joten tukeminen näytti mahdolliselta. Pienen pohdinnan ja materiaalien etsimisen jälkeen tuloksena on yllä nähty kyhäelmä. Ajatuksena on, että kurkut iloisesti nousevat kanaverkolle eivätkä jää maata vasten homehtumaan. Nähtäväksi jää, tarttuvatko kurkut syöttiin ja kestääkö Cucumb climb buddy 2012 -malli ehyenä kesän loppuun saakka?

Hitaan, kylmän ja sateisen alkukesän jälkeen kasvu alkaa pikku hiljaa näyttää merkkejä. Lisäistutuksetkaan eivät tosin tuottaneet merkittävää tulosta kyssäkaali-, juuripersilja- ja palsternakka penkeissä, mutta alkuperiäisnousukkaat näyttävät oikein hyviltä.


Ensimmäiset perunat on nautittu palsta-alueen laidalla voin kera. Ovat vielä melko pieniä, mutta maussa ei ole valittamista. Tomaatit ja mansikat riiputtavat raakileita. Jälkimmäisten kimpussa on tavattu rastaita ja nokkimisen jäljetkin ovat ilmeiset. Muutama rastas on päästetty naapurin verkoista pyristelemästä, joten painia on käytävä verkon ja herkun välillä.

Härkäpapuun voi aina luottaa. Se kukkiikin niin kauniisti.

Alkukesä on käyttäytynyt ihan arvaamattomasti. Kasvit ovat antaneet samalla mitalla takaisin. Osa on jättänyt itämättä ja osa näyttää niin nuivalta, että olisi kai armeliaampaa nyhtää ne pois penkistä ja istuttaa tilalle jotain nopeaa. Onneksi surkeus ei ole levinnyt kaikkialle, vaan erityistä ylpeyttä voi tuntea aiempina vuosina tasaisesti epäonnistuneen herneen kanssa. Niin on terhakka ja runsas.

Bataatti tököttää vantterana kuumuudesta ja kuivuudesta huolimatta. Kate tekisi nyt hyvää, kun kaikki kasteluvesi tuntuu jäävän pintaan ja haihtuvan melkein silmissä. 

Viime vuonna palstallamme oli tomaattikaaos. Kepeissä ei riittänyt pituus eikä vahvuus ja kasviparat taipuilivat ympäri maata. Nyt kaaos on taltutettu ja tukeminen on toteutettu yhdistelemllä muumimamman ja Kanatarhan oppeja. Loppusilaus poimittiin vielä suvun perinteistä eli naru on lempeää matonkudetta mummun tapaan. 

Nyt palstalla kasvaa kaikenlaista. Tomaattia, kurpitsoja, kurkkuja, purjoja ja maisseja. Myös aiemmin istutetut porkkanat, kyssäkaalit, palsternakat ja juuripersiljat on kaivettu rikkaruohojen seasta esiin. Itävyyttä vaan ei voi juurikaan kehua. Parhaiten voi porkkana, sillä muita löytyi viidestä seitsemään per laji. No aarrearkun kätköstä penkkeihin pääsi vielä kosolti uusia siemeniä. Ja jos nekään eivät lähde, niin ainahan sinne voi kylvää retiisiä ja pinaattia. Hienoja vaan ovat nuo kyssäkaalit violetteine ruoteineen, että toivotaan parasta. 


Seuraa urakoitsijoille pitivät pönttöön muuttaneet sinitiaiset, sammakko ja varikset, jotka pistelivät eväskeksit parempiin suihin. 

Olemme tavallisesti keväällä kaivaneet pussillisen maa-artisokkaa syötäväksi. Sitä on aina ollut riittämiin ja jopa yli äyräiden. Kesällä korkeuksiin nousevat varret ovat tehneet luonnollisen aidan palstan rajalle. Tänä keväänä lapio haroi kuitenkin tyhjää. Koko penkissä oli vain muutama mukula. Ajatukset sinkoilivat mahdollisten syyllisten kimpussa. Mutta mielessä ei käynyt, että ahneus olisi iskenyt maan alta. 

Maan kääntämisen ohessa silmät osuivat vielä huningolla olevaan kurkkupenkkiin. Työntyikö rikkaruohojen seasta jotakin ihmeen tuttua? Väsymys esti tarkemmat tutkimukset ja niin näky jäi kaihertamaan ajatuksiin. Mielissä alkoi soida myös bussissa kuultu tarina, jossa maa-artisokkapenkin sisältö oli löytynyt tunkoista. 

Paluu rikospaikalle osoitti mielessä pyörineen ajatuksen todeksi. Maa-artisokka oli muuttanut kurkkupenkkiin ja työntyi nyt iloisena ilmoille. Syyllinen oli kuitenkin päässyt jo karkuun, vaikka saalis löytyikin. Mutta oli se vaan ollut erityisen ahkera myyrä. 

Tyhjä penkki on palautettu loistoonsa ja kurkkupenkkiin tuotu rauha. 

Toisinaan kehtuuttaa lähteä palstalle. Erityisesti pitkän työpäivän ja kestittävien vieraiden päälle tekisi mieli heittää sohvalle ja kääntää katse kohti tanskalaista draamaa. Saattaapa olla, että mieli ennakoi tulevaa työnmäärää tietäen, että edellisestä kerrasta on jo aikaa ja sillä välin on piisannut sekä sadetta että paistetta.

Tuolle laiskanpulskealle mielelle täytyy vain antaa tarpeeksi palstakokemuksia. Palstan laidalla kädet tarttuvat työhön jo ennen kuin parempaa takkia on ehtinyt päältänsä heittää. Kaikki alkaa viattomasti parilla rikkaruoholla ja päätyy tauottomaan parin tunnin maankääntöön. Talikko laskeutuu lopulta yhdessä auringon kanssa. Ja kaikki tämä aika on kulunut vailla väsymystä tai makoilun kaipuuta, ilman yhtään ajatusta mieltä painavista asioista. 

Lopullinen kiitos seisoo aristavissa lihaksissa, jotka on hankittu raittiissa ilmassa ilmaiseksi. 

Nyt pitäisi vielä malttaa näiden taimien kanssa. Mutta ilmojen lämmettyä ja taimien kasvaessa kohisten tekisi mieli alkaa parvekkeen sijaan täyttämään palstaa. Taimille varattu maa on tamppaantunut kovaksi ja penkinpaikat työntävät niin paljon kaiken sorttista rikkaruohoa, että se sattuu silmään jopa täältä muutaman kilometrin päästä. Mielikuva ei ota lähteäkseen verkkokalvoilta. 

Reilut kymmenen päivää istutuksesta ja maissit, kurkut sekä kurpitsat ovat mallillaan.

Uusi viikko alkaa hyvin, kun tietää vähän kuoputtaneensa. Reunuksille istutettiin kukkien siemeniä täysin vailla istutuskaaviota ja väriharmoniakarttaa. Aika näyttää nouseeko sieltä kesäkukkasekoitusta, Krasseja, Myskimalvaa ja värikkäitä Päivänkakkaroita. Aurinko porotti ajatukset ja suunnitelmallisuuden karrelle, niin että jäljelle jäi vain spontaani heittoistutus. 

Taimimyymälä oli onnistunut salkoruusun esikasvatuksesta. Unelma yön mustista salkoruusuista on herännyt henkiin. Toivottavasti se kukkii vielä tänä vuonna. 

Mutta nyt nautitaan työn ohessa vielä tulppaaneista ja vähemmän koreilevista, mutta niin tervetulleista, mustaviinimarjan kukista. 

Kevät alkaa olla niin pitkällä, että kauden viimeisetkin esikasvatettavat ovat nyt päässeet multaan. Pottipulassa on otettu vanhat konstit ja tuunaus käyttöön. Maissit saivat paikkansa rivitalomallisista maitopurkeista. Kurkut ja kurpitsat suikattiin sanomalehden mutkaan. Kurkkuja tosin laitetaan myös suoraan siemenestä, että ne olisivat sadollaan porrastetusti.

Simaa, munkkeja, kuorolaulua ja sekoilua saattaa olla monellakin vappuohjelmassa, mutta paras kevättunnelma löytyy kompostin ja hevospaskan seurasta. Sumfaraa, hyvä maa, siellä peruna jo kutvottaa. Ja palsternakka, juuripersilja ynnä kyssäkaali. Kyllä kevätkylvöissä on tunnelmaa.

Kissa on syönyt ainokaisen latva-artisokan, verottanut sipuleita ja maistellut vesimeloneja. Lapsi suoritti sipulintaimien noston, mutta ne tökittiin toiveikkaina takaisin multaan. Tämä olisi tietysti pitänyt osata jo ennakoida aiempien vuosien perusteella. Ennakointi on kuitenkin aina korjaustöitä halvempaa. Jonkun pitäisi kirjoittaa puutarhaopas kissa- ja lapsiperheille, joissa olisi erityismainintoja kyseisistä tuholaisista sekä kuvakooste erilaisista verkoista ja karkotteista. Onneksi tomaatit voivat tanakasti. 

Taimikasvatuksen onnistuminen tuntuu olevan pohjalukemissaan. Tomaatit voivat oikein hyvin, mutta muiden kanssa on niin mittavia ongelmia, että on suunnattava taimitorille. Munakoisot, paprikat, latva-artisokat ja ne kovasti toivotut salkoruusut on ainakin haettava. Onneksi täällä multaan mädänneiden bataattien lohdutukseksi toisaalla mukula työntää rehvakkaasti multaan pistettävää. Niksi on olla kastelematta bataattia. Antaa sen vaan rauhassa herätellä itsensä henkiin mullassa tököttäen. Kasvua näköjään auttaa, jos bataatin onnistuu multaamaan latvapuoli ylöspäin.


Jos taimien kanssa ollaan aiempaa kurjemmassa tilassa, niin itse palstalla on asiat aika hyvässä kunnossa. Maata on muokattu ja muutaman päivän kuluttua olisi tarkoitus laittaa perunat kasvuun. Syksyllä laitetut valkosipulit ovat jo terhakoina nousseet ja hyvä näyttäisi tulevan.

Täydellinen palstakeli. Aurinkoinen ja kuiva. Tekisi mieli mennä heti takaisin. Osa maasta tuli tosin mukaan, sillä vetelä multa imi puoleensa ja tarttui kaikkialle. Yksi jos toinenkin viljelijä nousi maasta ilman saapasta, kellahteli nurin ja hieroutui mutaan. 

Latva-artisokat eivät ehkä selvinneet talvesta, mutta joku oli pitänyt penkissä oikein mukavaa pesää. Siitä todisteena oli vahvan käsivarren suuruinen kolo.

Taimet nauttivat valosta hyllyllään. Purjot tosin nauttivat siitä pituuden kera. Ehkä vantteraa purjon tainta ei ole olemassakaan. Kouliminen olisi syytä laittaa pian täyteen vauhtiin, ennen kuin kaikki juuret ovat jo ihan kippuralla. 

Lumi sulaa, joten retki palstan laidalle lienee myös paikallaan. Siellä odottaa verraton rupeama ruumiillista työtä ja raitista ilmaa.