Halla lähestyy. Tomaatit muuttivat paperin alle etyleenihuuruihin kypsymään. Joka Hesarin mutkassa taimena karaistuu, se Hesarin alla hyväksi maustuu. Ja muita uusia sanontoja.

Pian on aika laittaa muutkin kasvit talviteloille ja käydä todelliseen sadonkorjuuseen. Syystyöt on aloitettu istuttamalla mustaherukka. Seuraavaksi pitäisi käydä hartiavoimin maanmuokkaukseen, että maa voi hyvissä voimissa jäädä odottamaan tulevaa kasvukautta. Ja nurmikkoa, sitä pitäisi käännellä..

Rosa bianca kasvaa parvekkeella kuin neiti kutreineen. Black beauty pääsee tänään moussakaan. Jos ei ole ihmeellistä syödä itse kasvattamaa munakoisoa, niin mikä sitten?

Voihan sitä tehdä vaikka minkä sorttista paistoa, mutta eri hyvä on kyllä perinteikäs uunijuures. Se on ihan sama mitä juuresta siihen laittaa ja millä ne maustaa. Aina on maullaan. Kurpitsan lopusta laitettiin risotto, joka oli kyllä maukasta, mutta kurpitsan tilalla nyt olisi voinut olla vaikka nakki. Eli paremman arvion saa keitto, jossa kurpitsa sai selvän pääroolin. 

Sadon kanssa on tänä vuonna ollut vähän niin ja näin. Toistaalta pöydässä on ollut, jos minkä sorttista oman maan herkkua, mutta toisaalta yhden sortin herkkua ei ole ollut monilukuisesti. Kurkkuja tuli noin viisi ja ne kyllä sujahti jo parempiin suihin. Punajuuret on myös pistelty melkein kaikki ihan siltään paistossa. Eli ei tässä nyt oikein pääse mihinkään säilöntäkarkeloihi ellei hae raaka-aineita kaupasta. Eipä sillä, säilöttäville olisi vastassa tilaongelma, joten ehkä näin on hyvä.

Kurpitsansiemenet on kohta valmiita. Harmillista, että niitä on niin vähän, ettei siitä montaa kourallista ehdi rouskuttaa.