Aurinko paistaa ja satoa saa!

Retiisit antoivat vastuksensa säädöksille tasalaatuisista vihanneksista. Ihailtavaa värien ja muotojen erilaisuutta! Naatit on pistelty reikiä täyteen, mutta mukuloihin ei ollut vielä mato ehtinyt tarttua. 

Tomaattivarkaita napsiessa tuoksuu hurmaavalle. Kaikissa tomaateissa on nuppuja, mutta auenneita kukkia ei kuitenkaan vielä näkynyt.

Onnettomia ovat vielä vesimeloni ja munakoisot. Kurkulla peseytymistä ei myöskään taideta tänä vuonna omin antimin kokea. Jos paiston voimalla jaksaisivat vaikka kukkia, niin kyllä siinä sadossa vielä ehtii myöhemminkin kylpeä.

Raparperi on kyllä aivan ehdoton puutarhurin ystävä. Se kasvaa lähes itsestään ja aikaisin, siitä saa herkullista piirakkaa ja mehua:

2l vettä, 1kg raparperia, kanelia, vaniljaa tai vaniljasokeria, sitruunaa ja sokeria. Paloiteltuja rapaprperejä keitetään kanelilla ja vaniljalla maustetussa vedessä 10-15 minuuttia. Mehu siivilöidään ja maustetaan sitruunamehulla ja sokerilla (noin puoli sitruunaa ja desi sokeria, vaikka alkuperäisohjeessa määrä oli kaksinkertainen). 

Ja karkoitetta:

½ kg tuoreita lehtiä, 5 l vettä. Lehtiä keitetään vedessä puoli tuntia. Keite siivilöidään ja käytetään sellaisenaan. 

Sillä pitäisi lähteä niin etanan, kirvan kuin muunkin hyönteisen. Jospa tuo keite antaisi vesimelonille elämisen edellytyksiä ja pitäisi etanat pois. Ja jos se vaikka onkin ihan tehotonta, niin sitä keitellessä tulee ainakin sellainen noitamainen olo. Eli ei mennyt sikäli hukkaan sekään kokeilu.

Kuolema on käynyt vähän keräämässä satoa, ennen kun siitä saadaan maistiaisia. Kurkut, niin syötävät kuin pesijät, on aika ahtaalla yhdessä vesimelonin kanssa. Mutta toivoa ei menetetä, vaan annetaan niiden keräillä vielä itseään. Puhutaan niistä hyvin ja kauniisti, niin eiköhän ne siitä piristy.

Tämänvuotinen suunnitelmamme ei juurikaan perustu kumppanuuskasveille, vaan ripottelimme siemeniä enempi umpimähkään siinä järjestyksessä, jossa siemeniä sattui olemaan saatavilla. Yksi pari meiltä kuitenkin löytyy eli peruna ja härkäpapu. Siellä ne sulassa sovussa näyttävät kasvavan. Toivotaan siis siemenpusseihin hyvän kumppanin maininta, niin ei tarvitsisi edes yrittää muistaa ottaa listaa mukaansa istutuksen valmisteluun. Me emme siis ole tehneet vesivärein laveerattua pohjakuvaa palstasta, vaan sunnittelu perustui enempi kahvin ryypiskelyyn kasvualustan keskellä. 

Luumu on ottanut itselleen ihan toisenlaisen kumppanin. Osa lehdistä on kellastunut ja oksista kuivunut sijoilleen. Toivottavasti se ei ole mitään vakavaa. Ainakin tänä vuonna saadaan vielä maistaa muutamia makeaakin makeampia luumuja, ellei linnut ehdi sadon kimppuun ennen meitä.

Porkkanalle laitettiin harso estämään kemppiä naapurin kehoituksesta. Mutta, jos se kemppi on sinne jo ehtinyt, niin siellä se nyt sitten mellastaa pistellä koko sadon. Mene ja tiedä. Torjuntahommat on niin tylsiä, kun niissä on niin vahva hallinnan ja kurin henki. Mutta toisaalta pieni hoiva ei liene pahitteeksi. Pitänee alkaa liemenlaittoon. Chililiemi, raparperiliemi, nokkosvesi...

Palsta vihertää sekä istutettua, että istuttamatonta. Viimeaikainen HS:ssa virinnyt keskustelu palstan kitkemisestä meni vähän ohi, mutta itse viehätyin Antti Hovin kirjoituksesta, joka puhuu rikkakasveista mieluummin seuralais- tai kumppanuuskasveina tai pellon luonnonyrtteinä. Niitä, kun tuntisi paremmin, niin saisi syödäkseen jo heti alkuvuodesta. Toisaalta voikukan tai ohdakkeen juurien nostelu maasta kokonaisina vertautuu porkkanan nostoon, jota pitää vielä tovi odotella. Siinä on samanlaista onnistumisen iloa.

Toisten lomaillessa oli palstalla käynyt kääntämisen ihme ja monta neliötä maata on nyt hyötykäytössä. Pahvinmakuinen kausimansikka oli saanut kilpailijan ja salaatit, pinaatit, retiisit, pavut, herneet sekä tikkataulupunajuuret kasvavat sievissä riveissään. Tomaattikin oli vihdoin päässyt palstalle haastamaan ulkoilmaa.

Hyytävä kylmyys ja vesimeloni eivät olleet tulleet keskenään toimeen. Kaksi kolmesta jouduttiin korvaamaan ostotaimilla. Munakoisot ovat selvinneet. Ainakin toistaiseksi. 

Eilen istutettiin vähän lisää retiisejä (tämän reseptin vuoksi), pinaattia sekä kevätsipulia ja sitruunabasilikaa. Tänään kylvettiin vielä nauriita ja istutettiin purjon taimia sekä kompostin harjalle kurpitsa. Istuttelu on niin toiveikasta, ettei sitä malttaisi lopettaa.

Autottoman taimet matkasivat palstalle pyörällä. Ruusukaalit hyppäsivät matkalla pussukoistaan munakoisojen päälle, jonka jälkeen vaihdettiin kuskia. Rauhallisemmassa kyydissä kaikki pääsivät ehjinä perille. Myös kuskit itse.

Palstanpitäjien keskuudessa vallitsee hieman erimielisyyttä istutusajankohdista, joten munakoisot ja vesimelonit päätyivät olkikatteisiin kohopenkkeihinsä, mutta tomaatit jäivät vielä suojaan. Munakoisoja kasvaa nyt viisi ja vesimeloneita kolme. Ja toistaiseksi on epäselvää, että onko munakoisojen joukossa enää yhtään Rosa biancaa vai ovatko kaikki mustia kaunottaria, sillä osa taimista on saattanut keväällä vaihtaa pussiaan hypättyään taimihyllyltä. 

Peruna oli noussut maasta. Ja niin oli tehnyt myös vuohenputki, voikukka, ohdake ja suuri joukko tuntemattomia, istuttamattomia villikkoja. 

Olin melkein unohtaa... pesusienet, nuo kurkun sukulaiset, hauskuuttavat papupenkin päissä. Viljelijää naurattaa.