sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Koska maan kääntämisestä ollaan ajankohdan suhteen kahta mieltä, niin palstallamme on toteutettu niistä nyt molempia. Osa on käännetty syksyllä, jolloin roudan pitäisi mureuttaa maata hyväksi. Osa puolestaan käännetään keväällä, jolloin kasvitaudit eivät ainakaan pääse talvehtimaan maan sisässä, vaan joutuvat suoraan säiden armoille. Tämä ei ole niinkään pitkällisen tutkimisen kuin luontoäidin ohjauksen tulosta. Kuunneltiin vähän miten se luonto meille kuiskii...

Joopa joo. Ei koppeuvvuttu ennen kylmää. Räntäistä maata on kankea käännellä, joten van se välttää.

Nyt kannetaan vaan kymmenisen säkkiä kakkaa palstan reunaan ja sen jälkeen käännellään vaan kylkeä ja aletaan talviunihommiin. Tulppaanit ja valkosipulit ehtivät multiin kevättä kyttäämään.



sunnuntai 10. lokakuuta 2010














Kesän ja syksyn raja oli palstalla käsikosketeltava. Sillä välin kun, palstalaiset olivat keskittyneet metsän kuiskintaan ja samoilleet sienessä, olivat kasvit kohdanneet syksyn. Osa yritti vielä vastustaa syksyä mm. vasta kasvunsa aloittanut herne sekä kasvun villiin karannut ruoho. Toiset ottivat vastaan laonnein lehdin ja oksin.

Omatunnon puhtaus ei ollut aivan ensiluokkainen palstalaisten palatessa kasvattien pariin, vaikka pienen kierroksen jälkeen saimme todeta, että tolkut kasvimme olivat tuottaneet vielä pusseittain satoa: perunaa, porkkanaa, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, ruusukaaleja, härkäpapuja ja chili(!). 

















 Aivan palstamme äärellä, jänisverkon vieressä chili oli tullut punaiseksi. Tänä vuonna luonto onkin ollut verrattain armelias palstalaiselle ja tuottanut omituisuuden toisensa perään ylläpitääkseen puutarhailuintoa. Sitä kyllä vielä tarvitaan, että selvitään syystöistä. Paljon on käännettävää, muokattavaa ja talviteloille laitettavaa. Ja istutettavaa, valkosipulit ja tulppaanit. Se on tehtävä ennen, kuin voimme tehdä todellisen välitilinpäätöksen ja alkaa seuraavan kesän suunnittelun.

"Saku" hyppeli jo aika jähmeästi, joten syyspuuhaan on alettava pian.






 

tiistai 7. syyskuuta 2010













Halla lähestyy. Tomaatit muuttivat paperin alle etyleenihuuruihin kypsymään. Joka Hesarin mutkassa taimena karaistuu, se Hesarin alla hyväksi maustuu. Ja muita uusia sanontoja.

Pian on aika laittaa muutkin kasvit talviteloille ja käydä todelliseen sadonkorjuuseen. Syystyöt on aloitettu istuttamalla mustaherukka. Seuraavaksi pitäisi käydä hartiavoimin maanmuokkaukseen, että maa voi hyvissä voimissa jäädä odottamaan tulevaa kasvukautta. Ja nurmikkoa, sitä pitäisi käännellä..

sunnuntai 5. syyskuuta 2010













Rosa bianca kasvaa parvekkeella kuin neiti kutreineen. Black beauty pääsee tänään moussakaan. Jos ei ole ihmeellistä syödä itse kasvattamaa munakoisoa, niin mikä sitten?












Voihan sitä tehdä vaikka minkä sorttista paistoa, mutta eri hyvä on kyllä perinteikäs uunijuures. Se on ihan sama mitä juuresta siihen laittaa ja millä ne maustaa. Aina on maullaan. Kurpitsan lopusta laitettiin risotto, joka oli kyllä maukasta, mutta kurpitsan tilalla nyt olisi voinut olla vaikka nakki. Eli paremman arvion saa keitto, jossa kurpitsa sai selvän pääroolin. 

Sadon kanssa on tänä vuonna ollut vähän niin ja näin. Toistaalta pöydässä on ollut, jos minkä sorttista oman maan herkkua, mutta toisaalta yhden sortin herkkua ei ole ollut monilukuisesti. Kurkkuja tuli noin viisi ja ne kyllä sujahti jo parempiin suihin. Punajuuret on myös pistelty melkein kaikki ihan siltään paistossa. Eli ei tässä nyt oikein pääse mihinkään säilöntäkarkeloihi ellei hae raaka-aineita kaupasta. Eipä sillä, säilöttäville olisi vastassa tilaongelma, joten ehkä näin on hyvä.

Kurpitsansiemenet on kohta valmiita. Harmillista, että niitä on niin vähän, ettei siitä montaa kourallista ehdi rouskuttaa.

 



 

maanantai 30. elokuuta 2010

Kurpitsakokeilu sujui yli odotusten ja sille varatun tilan. Mustikka meinasi jäädä tukehduksiin innokkaan karkulaisen tiellä.

 


















Lajina butternut ja kasvina kurpitsa oli tuntematon, joten kerran jos toisenkin piti ottaa netti avuksi. Ni mikäs kurpitsa se nyt olikaan? Olikos sen tarkoitus olla vihreä vai oranssi? Millon se niinku on sitten kypsä syötäväksi (ilmeisesti silloin, kun sen kanta alkaa muuttua ruskeaksi)? Mitä ihmettä siitä sitten tehdään ruoaksi?


No.. ensimmäinen kurpitsa on tuotu kotiin. Ja pistetty pataan. Laitoimme puolikkaasta keittoa ja toisen puolen kanssa täytyy laittaa taas syynäten ihania reseptejä. Tässä räkänokillekin maistuneessa keitossa oli currya ja muskottipähkinää. Seuraavaksi haetaan kurpitsan kaveriksi inkivääriä tai sitten laitetaan joku makea herkku...





keskiviikko 25. elokuuta 2010

Syksy tuoksuu. Osa sadosta jatkaa vielä kasvuaan ja osa kypsyy hiljalleen. Vesimelonista oli tullut jo mätä, vaikkei sen halkaisija ollut edes kahta senttiä. Pitää olla tarkkana etteivät punertuvat tomaatit, paisuva koiso tai köllöttävä kurpitsa tee samaa temppua.





 

lauantai 14. elokuuta 2010

 
Palstalla on niin vihreää, että voisi kuvitella, ettei meillä ole kukkia lainkaan. Mutta tuolla ne ovat kuitenkin piilossa kaiken vihreyden keskellä. Ja niiden vierestä löytyvät yllättäjät. Saanen esitellä: Sugar Baby ja Black Beauty
 
 

torstai 12. elokuuta 2010













Puska pursuaa karviaisia. Käden työtäminen keskelle piikikkäitä oksia on ehdottomasti vaivan arvoista. Viitisen litraa ei tunnu vielä verottavan satoa kovinkaan paljon. Herkkupallerot meinaavat kuitenkin tipahdella jo itsestään, joten pian on palattava takaisin piikkien pariin. 

Sadonkorjuun ohella tuli revittyä ohdakkeita sieltä täältä. Penkit kaipaisivat kunnon raivausta estetiikan ylläpitämiseksi, joka on päässyt karkaamaan vähän villiksi. Vaikkei se koskaan ole kovin tip ja top ollutkaan.

Ja sitten ihme, joka välittyy nyt vain suullisena tietona. (Tyypillisesti kamera jäi kotiin juuri nyt). Vesimeloni poikii!? Hentoisten keltaisten kukkien taakse on ilmestynyt pieniä vihreitä alkuja!

Sen kunniaksi: !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ei oo totta!!!!!!!!!!!!

maanantai 9. elokuuta 2010













Turhaan parjattu kausimansikka. 
Väri tulee kesäkuussa,
maku vasta elokuussa.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

sunnuntai 1. elokuuta 2010
















Piilossa kasvaa melkoisia herkkuja. Kompostin maisemointi onnistui yli odotusten.
















Kurkuilla alkaa tulla vähän kiire, jos meinaavat päästä mausteliemeen. 





















Se jota ei meinaa muistaa kuvata ollenkaan, kun on verrattain vaatimaton. Vaatimattomuus kaunistaa pannulla.


 


















Istutus on onnistunut toistaiseksi. Mutta marjoja tuottaa vain tämä ulkomainen. Alvar on vielä sadoton. 





















Aivan kriikunan juurella, myyräaidan kupeessa, piparjuuren varjossa kasvaa ananaskirsikka.





















Hankala kuvattava.





















Retiisi. Yllättävä retiiisi.

perjantai 30. heinäkuuta 2010




















Odotettuja ja odottamattomia kukkia ja nuppuja. 

Viime vuotinen sipuli, munakoiso ja vesimeloni.
Jonkun tiedon mukaan vesimeloni kukkii vain päivän. Nyt täytyy vierailla tiluksilla ahkerasti. Samalla voi noukkia vattua, punaherukkaa ja karviaista.












maanantai 26. heinäkuuta 2010




















Härkäpapu on taatusti aivan liian vähän viljelty kasvi. Täysin vaivaton ja herkullinen. Omamme eivät tuota suunnatonta satoa, mutta maistiaiset sujahtivat parempiin suihin ennen kuin kameran virittämistä ehdittiin edes ajatella. 
Herkku syntyy tuossa tuokiossa ja vahvistaa ajatusta, että ensi vuonna kylvetään ainakin koko pussillinen, ellei enemmänkin. Saman liemeen viskasin myös ensimmäiset pensaspavut ja van olivat myös maullaan.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010



















Kasvukauden aikana iskee välillä uskon puute. Mutta näitä tomaatteja katsellessa kihoaisi kateus hattuun, ellei tämä vihreä komeus olisi oma. Ja täysin vailla aiempaa kokemusta näitä on hoideltu netin ja mutun avulla. Oikeastaan ovat olleet niin reippaita, että itse ovat itsensä hoitaneet. 


Kokemus palasi lomalta ja löysi istuttamansa Viron-tuliaiset hengissä. Toinen niistä tekee chiliä ja toinen ananaskirsikoita! Ja ihan ovat nekin olleet säiden ja hunningon varassa. Jos se ei nostata luottamusta luontoon, niin mikä sitten. Näissä hyötykasvihommissa täytyy näköjään olla malttia.

Aiemmin löytämämme vieraileva sipuli on ilmeisesti jäänyt viime vuonna peltoon ja nostaa nyt itseään uuteen loistoon. Pitää laittaa google kuumaksi ja etsiä tietoa sipulinlisäämisestä. Jos nyt tulee siemenet, niin millon tulee sipulit?

Kasvusta pitäisi nauttia juuri nyt, kun tulostavoitteet ovat jälleen ylittyneet. Toisaalta ei voi olla miettimättä ensi vuotta ja kasvusuunnitelmaa, kun voi taas ottaa oppia tämänvuotisista harhailuista. Härkäpapua laitetaan pussillinen, vaikka se tuntuukin ihan valtavalta. Vattua siirretään (tosin jo syksyllä mustaherukan tieltä). Vuoroviljelyn vuoksi paikkoja heitellään ja uutta maata käännellään viljelyyn. Maissia lisää, vaikka tähkiä onkin tulossa tältä vuodelta toistaiseksi yksi. Dyykatut lasit laitellaan minimökkeröksi...

torstai 22. heinäkuuta 2010

PAPU






















Niin kauniisti kukki hetken kiertotatar.

Mutta penkistä löytyi kolme eloisaa papua.
Pientä, mutta sitkeää.

ps. sitä kiertotatarta löytyi kasvamasta myös kompostista ja porkkanapenkistä.














Tieto lisää tuskaa. Papupenkin on vallannut kiertotatar.

Kukat olivatkin pavulle vähän omituiset, mutta saattaahan niitä olla moneen junaan, kun ei paremmasta tiedä. Mutta kun penkin välistä pukkasi pari oikeatakin papua, niin alkoivat herätysjuhlat. Illalla alkaa kitkuukinkerit.

tiistai 20. heinäkuuta 2010









 


Kurpitsa on aloittanut kukintansa lehvistön suojassa.

Peruna ei sen sijaan kuki vieläkään. Eikä kuulemma tarvitsekaan! Timon ei kuulukaan kukkia. Ja kas, varren alla oli jo, no jos nyt ei ihan kapallista, niin kattilallinen ainakin.

Kesäkurpitsoita pari ihanteellista, muutama herne ja naapurille salaattia. Itse isoäitikään ei saisi sitä kaikkea puputettua.

Kituliaan herneen hedelmät ovat moitteettomia. Harmi, ettei niitä tule enempää. Herneen kasvatuksen epäonnistuminen täytyy olla pyhä ihme. Sen ohella, että pesusieni onkin elossa, luumu onkin kriikuna ja kukaton peruna mukuloi. Tietämättömän eteen tulee ihmeitä jatkuvasti. Pitänee pysytellä tässä autuaassa tilassa jatkossakin, sillä ihmeen äärellä on eläväistä.

lauantai 17. heinäkuuta 2010





















Vierailija paistattelee porkkanapenkissä. 

Jokseenkin se on sipulikasvin näköinen. 
Mikä lie. 
Pannaan seurantaan.

valokylpyjä